Tuluksen ennestään vahva sisällöntuotantotiimi sai harjoittelija Helmi Riihoselta uusia näkemyksiä suomen kieleen.

Tuluksen ennestään vahva sisällöntuotantotiimi sai harjoittelija Helmi Riihoselta uusia näkemyksiä suomen kieleen. Helmin harjoittelujakso Tuluksella kesti neljä kuukautta. Pääaineensa suomen kielen lisäksi filosofian maisteri on perehtynyt opinnoissaan kielikonsultointiin ja työelämäviestintään.

Helmin vahvuudet eivät rajoitu vain suomen kieleen. Hän puhuu hyvin niin englantia kuin japaniakin. Lisäksi Helmi on toiminut ainejärjestössä kansainvälisten asioiden parissa, opiskellut kulttuurien välistä viestintää, Japanin kulttuuria ja kieltä sekä viettänyt vaihto-opintovuoden Japanissa. Ja sehän taas sopi loistavasti Tuluksen kansainväliseen ympäristöön!

Helmi sekä tuottaa tekstiä että editoi muiden tekstejä korjaten niin pilkut ja yhdyssanat kuin tekstin rakenneongelmatkin. Harjoittelujakson aikana tulukset ja Tuluksen asiakkaat saivatkin tarvittaessa asiantuntevaa neuvontaa visaisimpiinkin kielikysymyksiin. Vaikka pilkunviilaus on osaamisen ydinaluetta, on kielenhuollolla Helmin mielestä yksi tehtävä ylitse muiden.

”Kielenhuollon tarkoitus on saada viesti perille oikeanlaisena ja siten minimoida väärinymmärrykset”, Helmi toteaa.

 

Paras esiin ääntä unohtamatta

Helmi kertoo, että kielenhuollossa ei ole kyse pelkästään pilkuista ja oikeinkirjoituksesta. Tekstejä editoidessaan hän kiinnittää huomiota myös tekstin selkeyteen ja helppolukuisuuteen. Keinoina ovat muun muassa täsmälliset sanavalinnat ja tekstin rakenne.

Tekstin koheesio eli sidoksisuus on myös kelpo työväline. Käytännössä koheesiolla tarkoitetaan tekstinosia yhdistäviä sidoskeinoja, kuten esimerkiksi tekstin sisäisiä viittaussuhteita, asiayhteyksiä, informaatiorakennetta ja jäsentelyä. Harkitussa tekstissä tieto syötetään niin, että lukija pysyy kärryillä asioiden viittaussuhteista eikä uutta tietoa tule kerralla liikaa.

”Silläkin on merkitystä, millaisia mielleyhtymiä lukijalle rakennetaan sanavalinnoilla ja tyylillä. Ne auttavat lukijaa ja edistävät viestin vastaanottamista”, Helmi kuvailee.

”Editoinnissa on hyvä kunnioittaa ja tunnistaa alkuperäisen kirjoittajan ääni. Tekstin muokkaajan tehtävä on hioa tekstistä esiin kaunis, paras mahdollinen versio”, hän jatkaa.

 

Koukku ja jännite antavat vastinetta ajankäytölle

Helmi on kirjoittanut monenlaisia tekstejä aina. Ennen harjoittelua repertuaaria edustivat muun muassa tekstit harrastusten, ainejärjestön, tieteellisten julkaisujen ja blogien tarpeisiin. Harjoittelun myötä joukon jatkoksi ovat tulleet vuosikertomukset, asiantuntija-artikkelit, uutiskirjeet ja somepostaukset. Vaikka tyyli, vastaanottajat ja sanoma vaihtelevat, yksi asia pysyy.

”Aiheesta ja esitystavasta riippumatta tekstissä pitäisi aina olla jokin juju tai koukku, joka pitää jännitettä yllä alusta loppuun saakka, niin että lukija kokee saaneensa vastinetta ajankäytölleen”, Helmi kiteyttää.

Vahvuudekseen Helmi lukee eri tyylien lisäksi kyvyn tunnistaa keinot, joilla fiilis ja tyyli rakennetaan tekstiin. Tone of voice ja kielikonsultointi ovat erityisen lähellä Helmin sydäntä.

Helmi iloitsee siitä, että Tuluksessa arvostetaan kieliosaamista. Harjoittelujaksolla hän on päässyt myös oppimaan paljon uutta.

”Harjoittelu on ollut mahtava tilaisuus päästä kirjoittamaan monipuolisia tekstejä ja kasvattamaan omaa viestinnän osaamista”, Helmi kertoo. “Olen oppinut paljon käytännön viestintätyöstä, päässyt haastamaan itseni ja kasvattamaan luottamusta omiin taitoihini.”

Työn ulkopuolella Helmin intohimo on kaunokirjallisuus, ja vapaa-aika kuluukin usein novelleja ja romaanikäsikirjoitusta työstäen. Lisäksi Helmi nauttii taiteesta ja joogasta.

 

Helmin suosikkikirjat, top-3

Manuel Puig: Hämähäkkinaisen suudelma
”Kirjallisuushistorian hienoimpia dialogiromaaneja, joka ammentaa paljon elokuvataiteesta ja jättää pohtimaan hahmojen todellisia tarkoitusperiä.”

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
”Mystinen ja jännittävä romaani, joka johdattaa katkeransuloiseen seikkailuun Barcelonan sokkeloisille kujille.”

Riikka Pulkkinen: Raja
”Järkyttävä mutta taitavasti kirjoitettu kertomus moraalin rajoista ja siitä, mitä tapahtuu, kun ne ylitetään. ”