Pauli Hanhiniemi lompsi minua vastaan eräänä keväisenä päivänä Tampereella pari vuotta sitten. Katsoi huolettomasti ja hyväntuulisesti, silmissään kymmenien keväiden lämpö. Minä siristelin auringossa ja tajusin hymyileväni typerää hymyä, jota naiset kai hymyilevät Pauli Hanhiniemelle ja hänen keväilleen. Kohtaaminen palasi mieleeni, kun katselin jokin aika sitten eteeni avautuvaa pääkaupunkiamme ja muistin Kolmannen naisen biisin, jossa lauletaan Helsingistä.

Kaltevaa katua vaahteroitten alta
läpi pihain kaipuvain
ohi graniittisten kivijalkojen
hengitän vielä hiustesi hajua
ja hengitän tätä iltaa tätä sadetta

Tänään helsinki
olet silmissäni kaunis kaupunki
voisit olla kotini
tänään ahneet pakottajat
pysyy poissa kaduilta
voisit olla kotini

Asiakkaittemme mielenkiintoiset toimeksiannothan ovat tuoneet meidät suhaamaan pääkaupunkiseudun kehäteitä ja katuja jo vuosia sitten. Ristiin rastiin on menty Vantaata, Espoota ja Helsinkiä. Ja koska töiden tekeminen asiakkaiden kanssa läheisesti vain on meidän mielestämme paitsi tuloksellista, myös mukavaa, halusimme itsellemme inspiroivan tukikohdan etelästä. Sellainen löytyikin Vanhasta Postitalosta, aivan Helsingin ytimestä. Tästä kipaisemme, sporailemme, metroilemme tai junailemme näppärästi kaikkialle eteläiseen Suomeen. Eipä tuo lahden ylityskään kovin vaikea rasti ole. Ja kaikkien asiakkaittemme iloksi näille kulmille päätyy, vaikka keskustaa lähestyisi mistä suunnasta tahansa. Voi siis järkätä palaverit Postitalon raikkaasti uudistetuissa tiloissa ja jatkaa matkaa minne nenä näyttää. Sehän on nyt yhtä helppoa kuin hymyillä Hanhiniemen Paulille kevätpäivänä.

 

Missä asiakas, siellä tulus – olisikohan siitä uudeksi sloganiksi? Soita Reetalle ja kerro, mitä mieltä olet!

Share This